Yksi oppiaineista oli
kuvaamataito. Vai oliko se sittenkin piirustus? En mitenkään jaksa muistaa,
kumpi oli se virallinen oppiaineen nimi vuonna 1970. Joka tapauksessa tämän
taideaineen opettajan nimi oli Paavo Soininen. Muistikuvani mukaan hän
oli kotoisin Varkauden Kuvansista. Kun me oppilaat ahersimme värikynien tai
-liitujen kanssa, niin mustan kokoparran omistava Paavo käveli luokassa
pulpettien välissä ja jutteli siinä kävellessään milloin mistäkin aiheesta.
Hän oli kaiketi
innokas penkkiurheilija, koska hän otti kantaa ajankohtaisiin urheiluasioihin.
Hän arvosti hiihtäjiä ja yleisurheilijoita, mutta jostain syystä jääkiekosta
hän ei tykännyt yhtään. Paavo sanoi, että Suomi putoaa pian B-sarjaan jääkiekon
MM-kisoissa ja piti sitä ihan hyvänä asiana. Niin ei kuitenkaan tapahtunut,
vaikka silloin yli 45 vuotta sitten putoaminen ei ollut kovin kaukana.
Kerran oppitunnilla Paavo tapansa mukaan käveli luokassa, pysähtyi minun pulpetin viereen ja sanoi minulle yhtäkkiä seuraavat sanat: "Sinä tulet voittamaan joskus etelämeren saarella juoksukilpailun". En tiedä, kiinnittivätkö muut näihin sanoihin mitään huomiota enkä minäkään osannut ajatella hänen sanomisestaan mitään sen kummempaa. Paavo kyllä tiesi, että olen hyvä juoksemaan samoin kuin sen, että yksi luokan tytöistä, nimeltään Sirpa Hyttinen, oli hyvä hiihtäjä. Mainittakoon tähän vielä se, että myös Sirpan isoveli Kari osallistui myöhemmin monien vuosien ajan aikuisten sarjassa hiihtokisoihin.
Vajaa yhdeksän vuotta
myöhemmin, kun olin 21-vuotias ja jo jonkinlainen juoksija, pääsin yllättäen
Suomen edustajaksi perinteiseen Madeiran uudenvuoden katujuoksuun. Olin
sijoittunut vajaa kolme kuukautta aiemmin Kosicen maratonilla Tšekkoslovakiassa
kolmanneksi kahden pohjoiskorealaisen juoksijan jälkeen. Tämä maraton on Euroopan
vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty maratonjuoksukilpailu ja toiseksi vanhin
koko maailmassa heti Bostonin maratonin jälkeen. Kaipa ne Suomen
Urheiluliitossakin huomasivat tulokseni, koska yllättäen minua pyydettiin
lähtemään edellä mainittuun seitsemän kilometrin kv. katujuoksuun sinne valitun
Lasse Orimuksen tilalle. Hän oli loukkaantunut ja niin sain
mahdollisuuden lähteä Kanariansaarten pohjoispuolella olevalle Madeiran
saarelle Itä-Suomen kovan pakkasjakson keskeltä.
Sitten kävi niin, että
voitin tämän kilpailun ehkä sen takia, että tämä Funchalissa juostava
kilpailureitti on maastoltaan erittäin rankka suurten korkeuserojen takia.
Niinpä paljon nopeammat ratajuoksijat monesta eri maasta jäivät melko selvästi
taakseni, koska he jostain syystä väsyivät reitin pitkissä nousuissa. Heti
alussa ensimmäisessä pitkässä nousussa sain eroa muihin ja sain juosta yksin
koko matkan maaliin saakka. Näin opettaja Paavo Soinisen sanat, jotka hän
jostain kumman syystä sanoi minulle pulpetin vieressä vajaa yhdeksän vuotta
aiemmin, toteutuivat kirjaimellisesti.
Kiito Jouni kirjoituksistasi, näitä on erittäin mukava lukea ja tämäkin kertomus on hyvin ihmeellinen, kun opettajasi sai tiedon tulevaisuudestasi. Tällaiset jutut jäävät todella mieliin.
VastaaPoista