En voinut vielä vähän
aikaa sitten kuvitella, että laittaisin mitään Kalevalaan liittyvää tekstiä
esille, mutta nyt teen niin ja kerron myös siihen syyn. Kirjoitan nyt tähän
Kalevalan alkusanat. Kirjan ensimmäisen runon kymmenen ensimmäistä säettä ovat
seuraavat: ”Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi lähteäni laulamahan,
saa`ani sanelemahan, sukuvirttä suoltamahan, lajivirttä laulamahan. Sanat
suussani sulavat, puhe`et putoelevat, kielelläni kerkiävät, hampahilleni
hajoovat”.
En pysty sukuvirttä
suoltamaan kuten todetaan edellä olevassa säkeessä, mutta sukuuni liittyen
kirjoitin aiemmissa blogeissani monta osaa mummostani ”sukua rajan takaa” –
otsikoiden alla. Ilmeni, että hän ei ollut syntynyt Juuassa, kuten
luultiin, vaan Vienan Karjalassa Akonlahdessa. Ja tällä Akonlahden
asuinpaikalla on ollut suurin merkitys Kalevalan ja kareliasmin synnyssä, sillä
Elias Lönnrot tuli juuri sinne alkaessaan koota Kalevalaa.
Mummoni suku oli hänen
isänsä puolelta Nykäsiä. Niinpä siellä mummoni synnyinseudulla Kiitehenjärven
rannalla Nykästen suvun rantaa kutsuttiin Nykyttiläksi. Sinne Nykyttilän
rantaan Elias Lönnrot saapui vuonna 1832 ja alkoi koota talteen
ikivanhoja runoja, joista syntyi tämä Kalevalan kirja. Runojen kokoaminen alkoi
täten 60 vuotta ennen mummoni syntymää. Tämä tarkoittaa sitä, että se oli
kuudes tai seitsemäs sukupolvi ennen minua, mikä antoi sisältöä tälle Suomen
kansalliseepokselle.
Akonlahdella vuonna
1901 syntynyt ja sieltä 14-vuotiaana Suomen puolelle muuttanut kirjailija Vilho
Jyrinoja on tehnyt kaikista parhaimman kirjan, mikä on kirjoitettu muinaisesta
Vienan Karjalan elämästä. Jatkosodan aikana hän palasi suomalaisten valtaamaan
ja hallitsemaan Akonlahteen tuttujen talojen ja sukujen pariin. Jyrinoja
kirjoitti tästä alueesta ja sen ihmisistä yli 250 sivua sisältävän kirjan
”Akonlahden arkea ja juhlaa”. Kirjassa on kaksi kuvaa Nykyttilänrannasta,
toisen kuvan alla on seuraava teksti:
Nykyttilänrantaa.
Talot oikealta: Poavilan Hilipän talo, Arttamein talot sekä
Poavilan talot. Nykyttilässä Lönnrot tapasi ensimmäisellä
Vienan-matkallaan 1832 Trohkimaisen Soavan eli Samuli Nykytin. Siellä
eli myös tunnettu tietäjä Poahkomie Melentjeff eli Omenainen.
Nykyttilän alkuperästä oli v. 1943 74-vuotias runonlaulaja Otti Torvinen
o.s. Nykänen kertonut Väinö Kaukoselle: ”Mie kysyi toatolta, mintäh koko
teän ranta (= Nykyttilä) on Nykäsie. Sillä se on, sano,kun ensimäini
eläjä tällä rannalla on tullut Suomesta. Se on Nykäni tullut ensimäini eläjä
tällä rannalla on tullut Suomesta. Se on Nykäni tullut ensimäini
suomalaini tällä rannalla, se on Nykyttilä tämä ranta”. Akonlahti. 1943.
Kun sain noin kuukausi
tietää, miten sukuni edesmenneillä Nykäsillä on ollut ainakin pieni vaikutus
Kalevalan syntyyn, niin se tuntui jotenkin erikoiselta tiedolta. Mutta sitten
seuraavana päivänä muistin, että olenhan minä kokenut muutakin miellyttävää
Kalevalan päivään liittyen: Menin vuosikymmeniä sitten kihloihin tulevan
vaimoni kanssa juuri Kalevalan päivänä, jolloin Suomen liput juhlistavat tätä
suomalaisen kulttuurin päivää – päivänä, jolloin Onni viettää nimipäiväänsä.
Tähän kirjoitukseen ja Kalevalaan liittyviä linkkejä:
Kovan kohtalon kaunis kylä http://www.juminkeko.fi/viena/akonlahti_kyla.html
Kalevala talvella, videolla mm. Kalevala-eepoksen
muistomerkki Kuittijärven rannalla https://www.youtube.com/watch?v=C6HeEg2FE4w
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti