1.1.2017
Uudenvuodenpäivä osa 1: Jälleen
kerran on lisätty uusi luku vuosien määrään. Ensin muutama sana menneistä
vuodenvaihteista ja sitten muutama ajatus tästä alkavasta vuodesta.
Vuodenvaihteet eivät koskaan ole merkinneet minulle mitään sen kummempaa. Uudenvuoden
lupauksia en ole koskaan tehnyt, sellaisia ei ole ainakaan jäänyt
mieleen.
Joskus lapsuus- ja
nuoruusvuosien välimaastossa oli tapana sulattaa hevosenkengän muotojen tina.
Saunakauhaan laitettiin tämä lyijyä sisältävä tina ja kuumennettiin sähkölevyn
päällä. Sitten tämä sula massa pudotettiin kylmään veteen. Seuraava vaihe oli
arvailla syntyneestä möhkäleestä, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Melkoista
taikuutta, mistähän tämäkin on saanut alkunsa. Tosin tämä tapa on tainnut
menettää merkityksensä. On tullut niin paljon kaikkea muuta tilalle. Mutta
kukapa näitä tinavaluennustuksia olisi ottanut tosissaan?
Ilotulitusraketit
olivat aikoinaan tuntemattomia ja koiratkin saivat olla rauhassa koko
aattoillan. Rakettien ostamisen olen onnistunut välttämään aina ja muutosta ei
ole odotettavissa tässä asiassa. Vuodet ovat vaihtuneet aina kotioloissa,
aikoinaan myös anoppilassa, lukuun ottamatta niitä kahta kertaa nuoruusvuosina,
jolloin olin Suomen edustajana Madeiran uudenvuoden katujuoksussa. Funchalin
kadut ovat mäkisiä, mutta sehän oli minulle silloin suuri etu.
Jostain syystä on
jäänyt mieleen myös vuosi 1979 kun se vaihtui 80-lukuun. Halusin ottaa uuden
vuosikymmenen vastaan kävellen yksin maaseudun hiljaisuudessa kirkkaan
tähtitaivaan alla; muistaakseni oli kirpeä pakkassää. Ennen kaikkea halusin
salassa rukoilla Jumalalta siunausta koko alkavalle vuosikymmenelle. Onhan
niin, että ikävuodet välillä 20-30 sisältävät usein runsaasti uusia
elämänvaiheita. Eikö juuri silloin olisi syytä pyytää Jumalalta johdatusta
elämään, sillä Herra kyllä tietää, mikä on ihmisen parhaaksi. Ihminen itse
kyllä luulee tietävän sen parhaiten, mikä sitten usein osoittautuu aivan
muuksi. Jokainen, joka turvautuu jakamattomalla sydämellä Jumalan
puoleen, myös tässä edessä olevaan vuoteen, tulee huomaamaan, että valinta
ei ollut turha. Mitkään muut korvikkeet, kuten kauniiksi muovatut puheet tai
viihdemaailman tarjoamat näennäiset tunnekokemukset, eivät voi korvata tätä
edellä mainittua valintaa, ei vaikka kyseessä olisi Suomeni itsenäisyyden
juhlavuosi. jatkuu...
Lisää kirjoituksia ja kuvia kotisivultani http://www.jouninkootut.info/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti