28.1
Vihtasuon kansakoulun 3-4. luokka 1966-68 osa 1: Aiemmin jo kerroin, että aloittaessani
kolmannen luokan Vihtasuon koulupiiri laajeni, kun siihen liitettiin
lakkautettu Keski-Vuokon alue. Kirjoitin myös siitä, miten kolmannella
luokalla oli koulun yhteiset yleisurheilukilpailut Etelä-Vuokon
kentällä. Kovin paljon muistoja tästä ajasta ei ole jäänyt, mutta jotain
sentään - ja niitä tähän lisäilen.
Näinä vuosina meille
hankittiin ensimmäinen traktori, se oli harmaa pikku-Fergu. Massey-Ferguson
- puhekielessä Massikka - oli siis ensimmäinen traktori ja tämä nimi ei koskaan
vaihtunut isän elinaikana. Traktorin hankkiminen tarkoitti myös sitä, että sitä
kilometrin pituista maantielle vievää kotitietä ei enää talvisin kuljettu
hevosreen jälkiä pitkin, vaan se pidettiin auki lumilingon avulla. Niinpä
talvella pystyin kulkemaan potkukelkalla eli potkurilla, mistä käytettiin
nimitystä piikkisika; tästäkin mainitsin jo aiemmin.
Näinä vuosina talvisin
oli ankaria pakkasia. -40 asteen pakkaspäivät eivät olleet harvinaisia kylmän
ilmamassan vyöryessä idästä. Äiti tai mummo oli neulonut meille veljeksille
paksut harmaat villahousut, joita käytettiin aina talvella välihousuina. Näihin
pakkasiin liittyy yksi erikoinen juttu. Erään pakkasjakson aikana Juuan
lapsissa oli paljon sikotautia. Kaulan alueella sekä minulla että nuoremmalla
veljelläni oli kovettumia. Äiti luuli, että meissä oli sikotauti eikä päästänyt
kouluun. Poissaolovihkoon merkittiin "sikotauti". Kuitenkin kyse oli
paleltuneista kaulan alueen rauhasista, sillä se oikea sikotauti tarttui meihin
vasta muutamaa viikkoa myöhemmin. Poissaolovihkoon merkittiin uudelleen
"sikotauti".
Vuosikymmeniä Vihtasuon
kansakoululla asunut Esteri Timonen oli opettajamme, joka asui
kotipalvelijansa Helmin kanssa samassa taloudessa. Esteri innosti meitä
aina liikkumaan, etenkin hiihtämiseen hän antoi meille "vapaat
kädet". Välitunnit lykimme suksilla koulun viereen tehtyä puolen
kilometrin kierrosta eikä haitannut, vaikka vähän myöhästyimme koulutunnin
alusta. Liikunnasta pitävänä tämä sopi minulle enkä osaa sanoa, kuinka monta
kertaa tulin tunnille vähän myöhässä vaatteet hiestä märkänä.
Viimeisen talven
aikana kävin välitunnilla elämäni ensimmäiset ja viimeiset nyrkkeilyottelut Juhani
Kokkosta ja Hannu Halosta vastaan. Hävisin molemmat nopeasti ja
selvästi. Itse olin haastajana näihin nyrkkimatseihin, mikä sinänsä oli
älytöntä, koska olin pieni ja heiveröinen. Tämä uhoaminen toisia kohtaan johtui
varmaan siitä, että kotona asiat eivät aina olleet hyvin isän ryyppäämisen
takia. Ja näin sitä omaa pahaa oloa piti yrittää purkaa muihin, tosin huonolla
menestyksellä. jatkuu…
Lisää kirjoituksia ja kuvia kotisivultani http://www.jouninkootut.info/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti