21.12.16 Vaarallinen Saimaan kanava: Tämän kertomuksen tapahtumat ajoittuvat vuoden 1964
joulunaluspäiviin. Olin aiemmin syksyllä aloittanut kansakoulun ensimmäisen
luokan ja nyt ensimmäistä kertaa opintien kohdalle oli osunut myös koulun
joululoma. Tähän aikaan sisältyi myös ikäviä muistoja. Äitini, joka oli
pienviljelijätilan emäntä, oli joutunut Pohjois-Karjalan
keskussairaalaan pieneen leikkaukseen. Leikkauksen syytä ei kerrottu lapsille.
Onnistuneen leikkauksen jälkeen koitti kotiinpaluun aika. Niinpä äitini
haettiin kotiin taksilla.
Juukalainen taksikuski oli jo keski-iän ylittänyt
mies, jonka kanssa isä lähti hakemaan äidin pois sieltä sairaalasta. Joensuuhun
oli matkaa Juuan Vihtasuolta lähes sata kilometriä. En ollut koskaan
käynyt missään kauempana kuin Juuan kirkonkylä, jonne meiltä oli matkaa
kymmenen kilometriä. Jostain syystä isä halusi ottaa minut mukaansa tälle
Joensuun matkalle. Syytä tähän en muista enkä tiedä; halusinko mukaan vai en,
siitäkään en osaa kertoa mitään.
Nuorempi veljeni sai jäädä kotiin mummoni
huolenpidon alaisuuteen. Mummoni asui saman katon alla, joten hän oli aina osa
perhettämme ja piti aina hyvää huolta lapsenlapsistaan. Olin varmaan pienestä
pitäen utelias kuulemaan, mitä aikuiset ihmiset keskenään puhuivat. Samoin
sanomalehtien kirjoitukset kiinnostivat pienestä pitäen aina siitä lähtien kun
opin lukemaan pian kansakoulun aloittamisen jälkeen. Oli aivan ehdoton juttu,
että urheilu-uutiset piti saada lukea aina tarkkaan sanomalehdestä jopa
useampaan kertaan. Lisäksi olin kiinnostunut muistakin lehden kirjoituksista.
Tästä kaikesta oli myöhemmin suurta hyötyä ylemmillä koululuokilla.
Taksikuski ja isä keskustelivat autossa tämän
pitkän Joensuun matkan aikana ja jostain syystä yksi lause heidän juttelustaan
jäi elävästi mieleeni. Taksikuskin ja isän aiheena oli Saimaan kanava.
”Hyvä on sitten venäläisten tulla Saimaan kanavaa pitkin Suomeen.” Tällainen
lause jäi pysyvästi ajatuksiini ja se ei ole sieltä minnekään hävinnyt. Jos se
olisi sieltä haihtunut pois, niin tätäkään kertomusta en nyt
kirjoittaisi!
Tarkistin google-haulla, mitä kerrotaan Saimaan
kanavasta liittyen 1960-lukuun. Sieltä löytyy tieto, jonka mukaan vuonna 1963
Saimaan kanavaa alettiin leventää suurempien laivojen tarpeita vastaavaksi ja
laajentamistyöt saatiin valmiiksi 1968. Taksissa käyty keskustelu kertoo
osaltaan siitä, miten Venäjän pelko
oli silloinkin vallalla Suomessa. Tuollaista sanontaa ei muuten olisi
käytetty, vaikka eihän siinä mitään järkeä ollutkaan.
Mutta tähän päivään peilattuna tämä sama Venäjän
pelko ei ole hävinnyt minnekään. Siitä kertovat monet tutkimustulokset, joita
ajoittain näyttävästi julkaistaan eri tiedonvälitysvälineissä. Venäjä sitä ja
Venäjä tätä, mutta ei koskaan mitään hyvää siltä suunnalta. Näinhän se menee,
uskokoon tämän kuka haluaa. Viidenkymmenen vuoden aikana mikään ei ole
muuttunut Suomen auringon alla tämän asian suhteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti