14.1
Epätieteellinen käärmekoe: ...jatkoa edelliseen kirjoitukseen. Kyykäärme lojui siinä keskellä
niittytietä eikä siinä enää ollut mitään elonmerkkiä. Äiti tuli tietenkin
katsomaan sitä, mitä oli tapahtunut ja jatkoi pian matkaansa kohti lehmien
lypsypaikkaa. Mitään valokuvaa tästä käärmeestä ei otettu, koska meidän
perheessä ensimmäinen kamera oli vasta silloin, kun olin 15-vuotias.
Onkivapojen hakeminen sai jäädä toiseen kertaan, koska nyt oli paljon
tärkeämpää tekemistä.
Jos joku luulee, että
tämä pitkä musta sahalaitakuvioinen kyykäärmeen raato jäi mätänemään siihen
tien viereen, niin erehtyy pahasti. 70-vuotias mummoni oli monta kertaa
sanonut, että jos käärmeen polttaa, niin silloin kaikki käärmeet kaikkoavat
lähialueelta. Koska käärmeitä tavattiin niin usein pellolla, niin se oli varmaan
syy siihen, miksi mummo oli antanut tällaisia kummallisia ohjeita. Ehkä hänellä
oli jotain parempaa tietoa, jota muut eivät ymmärtäneet?
Päätin samana
lauantai-iltana polttaa tämän kuolleen käärmeen, mikä lojui siinä kahteen osaan
katkaistuna. Samalla nähtäisiin, puhuiko mummo totta käärmeiden katoamisesta.
Aivan siinä lähellä oli muurahaiskeko, etsin lapion ja nostin käärmeen raadon
sen kusiaispesän päälle kusiaisten seuraksi. Siihen aikaan ei puhuttu
muurahaiskeoista eikä muurahaisista, vaan ne olivat oikeassa kielenkäytössä
kusiaispesiä ja kusiaisia. Samassa kusiaiset ampaisivat kiinni käärmeen iholle
ja pian käärme oli kokonaan kusiaisten peitossa. Näytti siltä kuin käärme olisi
turvonnut kusiaisten käsittelyssä, mutta ehkä se oli vain näköharhaa.
Olin suunnitellut,
että poltan tämän käärmeen kusiaispesän päällä saadakseni sen varmasti
palamaan. Keräsin ison kasan kuivia risuja ja laitoin ne pesän ja käärmeen
palojen päälle. Tulitikun raapaisun jälkeen risut syttyivät helposti, myös
käärme alkoi kärytä tulen voiman vaikutuksesta. Myös kusiaispesän pinnasta
alkoi nousta savua, mikä ei tietenkään ollut hyvä asia kusiaisille. Risujen
palamisen jälkeen tuli lakkasi, mutta pesä jäi kytemään.
Aamulla heräämisen
jälkeen havaittiin, että käärme oli osittain palanut, mutta yhä voitiin aistia
käryn nousevan pesän pinnalta. Muutaman viikon kuluttua käärmeestä oli jäljellä
vain sen ranka, kusiaiset olivat tehneet selvää jälkeä kaikesta muista sen
osista. jatkuu eri otsikon alla seuraavassa kirjoituksessa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti