Sukua rajan takaa osa 4

19.1 Sukua rajan takaa osa 4: ... jatkuu. Pokko-juhlien avauspuheen pitäjä kertoo siitä, miten alueella on aina ollut tietäjiä ja taitajia. Nämä tulevat selkeästi ilmi myös Kalevalasta, jossa tietäjien ja taitajien lisäksi kerrotaan loitsujen taitajista ja sairauksien parantajista. Lapsuudessa minäkin kuulin kerrottavan verenseisauttajista, jotka pystyivät pysäyttämään verenvuodon, kun lääkäreitä ei ollut saatavilla. 

Palaan nyt siihen aiempaan kirjoitukseen, missä kerroin, miten 7-vuotiaana poltin käärmeen. Mummoni oli kertonut, että käärmeet häviävät alueelta, jos käärme poltetaan. Jostain syystä näin tapahtui. Minulla on nyt sellainen tunne, että mummoni antama ohje oli saatu hänen isältään, joka oli tullut sieltä tietäjien ja taitajien Vienan Karjalasta. Kerrotaanko Kalevalassa käärmeistä, sitä en tiedä. Sen voin mainita, että mummoni ei ollut lainkaan taikauskoinen. Koskaan en kuullut hänen suustaan mitään sopimatonta, olihan hän vanha, hillitty ja vakaa uskovainen ihminen. Tässä käärmeasiassa mummoni antoi neuvon vain sen mukaan, mitä oli kuullut muilta; siinä ei varmaan ollut mitään sen ihmeellisempää. 

Mielenkiintoni kohdistuu myös mummoni ukkiin, joka jäi sinne Karjalaan nykyisen rajan taakse pojan lähtiessä kauppamatkalle Pielisen länsipuolelle. Ja Juukaan hän myös asettui tavatessaan tulevan vaimonsa. Minuakaan ei muussa tapauksessa olisi eikä tätä kirjoitusta - sellaista se elämä vaan on! Ortodoksisen kirkon antaman todistuksen mukaan mummoni ukin etunimi oli Gur. Ihmeissäni katsoin tätä nimeä viime toukokuussa. Sain tuttavani kautta tietää, että se on hebrealainen nimi: Gur tarkoittaa poikasta! Miten 1800-luvun alussa syrjäisessä paikassa annettu nimi voi olla hebrealainen ja vielä sellainen nimi, mitä ei ole mainittu Raamatussa? Minulla on asiasta oma selkeä käsitys, mutta jätän sen tällä kertaa ilmaisematta. 

Aiemmin mainitsin, että Juukaan muuttaneella mummoni isällä oli vieras venäläinen nimi, mikä muutettiin suomalaiseksi nimeksi. Itse asiassa hänenkin alkuperäinen etunimensä oli hebrealainen nimi, mutta jätän senkin nyt kertomatta. Perimätiedon mukaan Gur oli ollut lyhyt mies, jolla oli pitkä valkea parta. Hän oli elänyt peräti 104-vuotiaaksi. Mummoni joskus mainitsi eläessään, että hänen suvustaan löytyy 100-vuotias, mutta hän ei puhunut siitä sen tarkemmin. Vasta nyt tiedän, että tämä satavuotias oli hänen ukkinsa! Näin ollen Gur on minulle suora esivanhempi viidennessä sukupolvessa. 

Gur oli ollut suvun vanhin ja hän oli tullut vanhuuteensa saakka sieltä kaukaa siunaamaan sukuun syntyneitä jälkeläisiä Pielisen rantamaille asti. Matka on ollut melkoinen ottaen huomioon sen ajan tiet ja kulkuvälineet! Viime elokuun matkalla sain kuulla, että mummoni isän kotitalon nimi siellä Karjalassa oli ollut Nykyttilä. Tästä talon nimestä kumpuaa mummoni sukunimi Nykänen. Tähän sukunimeen hänen isänsä oli vaihtanut tullessaan Juukaan. Gurin perheellä oli venäläinen sukunimi, koska se oli heille määrätty; muuten heillä ei ollut mitään osuutta venäläisyyteen, koska he olivat karjalaisia. Mummoni isä tuli yksin sieltä Vienan Karjalasta, muut sisarukset jäivät sinne, niinpä minulla on siellä rajan takana tuntematon määrä pikkuserkkuja.