Sukua rajan takaa osa 1

16.1 Sukua rajan takaa osa 1: Yli sadan vuoden ajan Suomi oli osa Venäjää. Niinpä nykyisillä itärajan alueilla 1800-luvulla oli luonnollista, että ihmiset liikkuivat molempiin ilmansuuntiin itään ja länteen. 1900-luvun alkaessa ennen Joensuu-Nurmes junaradan valmistumista täältä Nurmeksesta on lähtenyt vain kaksi merkittävää tietä: itään Repolaan ja etelään Pietariin. Muut merkittävät tiet ovat olleet lähinnä vesiteitä. 

1800-luvulla Vienan Karjalassa monilla ihmisillä kaupanteko on ollut kuin verissä ja niinpä sieltä on tullut monia laukkukauppiaita, joita on nimitetty halventavalla tavalla laukkuryssiksi.  Ryssä-nimestä huolimatta he eivät olleet venäläisiä vaan karjalaisia. Moni nykyinen iso suomalainen kauppiassuku on alun perin tullut sieltä Karjalasta. Myös minun mummoni isä on tullut sieltä Juukaan lähelle Pielisen rantamaisemia 1890-luvun alussa. 

Kuten edellä olleessa kirjoituksessa mainitsin, hänen nimensä oli muutettu suomalaiseen muotoon sen jälkeen kun hän oli tavannut paikallisen neidon Juuan Vuokossa ja mennyt naimisiin.  Hänellä oli ollut sitten pienen pieni kauppa nykyisen Vuokon kylän alueella. Kuusi lapsista oli jäänyt eloon, lisäksi perimätiedon mukaan yksi tai kaksi lapsista oli kuollut pienenä. Heidät on haudattu Pyötikön vanhalle luostarialueelle Pielisen rannalle. Nuorena miehenä pidin venettä siinä paikassa. Vuodesta 1977 lähtien alueella on ollut ortodoksinen tsasouna. 

Venäjältä paenneet vanhauskoiset ortodoksit olivat aikoinaan perustaneet tämän luostarin. He eivät olleet hyväksyneet Venäjän kirkon hyväksymiä kreikasta tulleita uusia oppeja vaan olivat eronneet pääkirkosta muodostaen ilman pappeja toimivan maallikkoyhteisön. Suomen puolelle näitä ahdistettuja uskovia tuli vain kolmeen paikkaan: Kuusamoon, Ilomantsiin ja tänne Juuan Vuokkoon.  Koska Juuassa ei tähän aikaan ollut ortodoksista kirkkoa eikä hautausmaata, niin varmaan sen takia nämä kuolleet lapset on haudattu tähän vanhauskoisten ortodoksien kalmistoon, koska rajan takaa tullut mummoni isä oli ortodoksi. 

Mummoni oli lapsista vanhin, lisäksi hänellä oli eloon jääneistä sisaruksista kaksi veljeä ja kolme siskoa. Veljiä en koskaan tavannut, mutta näitä siskoja näin ollessani alaluokilla. Sisarusten nimet oli nimetty jännällä tavalla; ne voitiin mieltää suomalaisina tai venäläisinä niminä. Liekö vanhemmat ajatelleet, että jos ajat muuttuvat, niin nimet ovat sopivia kaikissa yhteiskunnallisissa muutoksissa? Jos näin on ollut, niin silloin mukana on ollut melkoista viisautta! On muistettava, että Suomi oli silloin osa suurta Venäjän suurruhtinaskuntaa. Ajallisesti siitä on vain vähän yli sata vuotta. jatkuu...

Lisää kirjoituksia ja kuvia kotisivultani   http://www.jouninkootut.info/