Kesä 1969 toi sähkön, television ja puhelimen

10.2 Kesä 1969 toi sähkön, television ja puhelimen: Vuosi 1969 toi suuren muutoksen perheemme elämään näkyvällä ja kuuluvalla tavalla. Pääsimme osallisiksi kaukana näkemisestä, sillä saimme television. Televisio-sanahan on johdettu kreikan sanasta ’tele’ eli ’kaukana’ ja latinan sanasta ’visio’ eli ’näkeminen’ ja sen lisäksi samanaikaisesti saimme kotiimme puhelimen. Kuitenkin sitä ennen piti Pohjois-Karjalan Sähkön raivata yli puoli kilometriä pitkä sähkölinja männikkökankaan läpi ja pystyttää siihen uudet sähköpylväät. Viimeiset 50 metriä oli talon vieressä olevaa nurmipintaista hiekkamaata, jossa joka kesä oli muutama vasikka kasvamassa. Tätä vajaan puolen hehtaarin peltotilkkua kiersi piikkilanka-aita, jossa oli ylä- ja alalanka. 

Noin viisi vuotta aiemmin kevättalvella hankiaisten aikaan Juuan kunnan terveyssisar Sylvi Inkilä oli harpannut tämän saman piikkilanka-aidan ylitse tullessaan antamaan meille veljeksille pakollisia rokotuksia. Siihen aikaan meille johti vain hevosen ja reen muovaama kulku-ura. Tullessaan meille kaikkien juukalaisten tuntema terveyssisar Sylvi oli siirtynyt pois hevosuralta ja loikannut aitauksen sisäpuolelle lyhentäen samalla kävelymatkaansa muutamia kymmeniä metrejä. Olimme yrittäneet piiloutua lääkelaukulta ja sen sisällä olevilta pelottavilta lääkepiikeiltä, muuta siitä huolimatta Sylvi oli saanut annettua meille taudeilta suojaavat rokotteet. 

Tämä sama peltotilkku oli ollut ainoa peltoalue, mikä oli sisältynyt talon ostoon sen kolmen hehtaarin rämemetsän lisäksi. Mummoni, ammatiltaan ompelija, oli ostanut 1959 tämän talon, jota kyläläiset kutsuivat mökiksi.  Samalla oli päättynyt isän, äidin ja mummon muutaman vuoden ajan kestänyt kierros Polvijärven Hukkalassa, Tuusniemen kirkonkylässä ja saman kunnan Loukeisella ja he olivat palanneet kotiseutunsa läheisyyteen. 

Kaivo oli talomme etupuolella

Ennen sähköjen asennusta meillä oli kaasuvalot. Kaasupullo oli heti tupahuoneen oven takana olevassa välikössä, josta toinen ovi avautui suoraan ulos ja toinen ovi johti rappusten kautta ylös vintille. Kaasupullosta lähti seiniä pitkin kupariputki, mikä oli johdettu tupahuoneeseen keskelle laipiota. Laipiosta roikkui kaasulla toimiva tilley-lamppu. Nykyinen nuoriso ei ole niistä kuullutkaan, joten laitan tähän hyvän linkin siitä, millaisessa valossa elin lapsuusvuoteni http://alasin.varusteleka.fi/voimavalolyhdyn-kaytto/  Muistan hyvin sen, että lampusta tuleva valo oli erittäin kirkas, paljon kirkkaampi kuin nykyiset sähkövalot. Onneksi kaasuvuotoja ei koskaan päässyt tapahtumaan. 

Koska isä osti lähes kaikki mahdolliset koneet Hankkijalta, niin myös kodin sähköasennukset tehtiin Hankkijan toimesta. Mieleeni jäi toisen asentajan nimi, joka tuli meille Nurmeksesta saakka. Hänen nimensä oli Erkki Meriläinen, jonka kanssa hänen kotonaan Nurmeksen Kuohatissa sitten 20 vuotta myöhemmin tein puutavaran hankintakauppoja ollessani Tehdaspuun palveluksessa. 

Heti sähköjen asennuksen jälkeen isä osti mustavalkean television, minkä nimeä en muista - saattoi olla Salora - mutta hinnan muistan: yli 900 markan hinta lienee nykyrahaksi muutettuna korkea, sillä esim. äidin kuukausipalkka viittä vuotta aiemmin oli ollut alle 250 markkaa, kun hän kävi kolmen vuoden ajan töissä viiden kilometrin päässä olleessa Juuan vanhainkodissa. Oman television hankkimisen jälkeen ei ollut enää tarvetta mennä katsomaan televisio-ohjelmia vajaan kahden kilometrin päässä olevaan Pehkolaan. Samaan uuteen sähkölinjaan asennettiin myös puhelinlinja. Niinpä meillä oli pian tupahuoneen seinällä beigen värinen puhelinluuri, jonka numero oli Vuokko 251.