lauantai 28. tammikuuta 2017

Vaarallinen Saimaan kanava

21.12.16 Vaarallinen Saimaan kanava: Tämän kertomuksen tapahtumat ajoittuvat vuoden 1964 joulunaluspäiviin. Olin aiemmin syksyllä aloittanut kansakoulun ensimmäisen luokan ja nyt ensimmäistä kertaa opintien kohdalle oli osunut myös koulun joululoma. Tähän aikaan sisältyi myös ikäviä muistoja. Äitini, joka oli pienviljelijätilan emäntä, oli joutunut Pohjois-Karjalan keskussairaalaan pieneen leikkaukseen. Leikkauksen syytä ei kerrottu lapsille. Onnistuneen leikkauksen jälkeen koitti kotiinpaluun aika. Niinpä äitini haettiin kotiin taksilla. 

Juukalainen taksikuski oli jo keski-iän ylittänyt mies, jonka kanssa isä lähti hakemaan äidin pois sieltä sairaalasta. Joensuuhun oli matkaa Juuan Vihtasuolta lähes sata kilometriä. En ollut koskaan käynyt missään kauempana kuin Juuan kirkonkylä, jonne meiltä oli matkaa kymmenen kilometriä. Jostain syystä isä halusi ottaa minut mukaansa tälle Joensuun matkalle. Syytä tähän en muista enkä tiedä; halusinko mukaan vai en, siitäkään en osaa kertoa mitään. 

Nuorempi veljeni sai jäädä kotiin mummoni huolenpidon alaisuuteen. Mummoni asui saman katon alla, joten hän oli aina osa perhettämme ja piti aina hyvää huolta lapsenlapsistaan. Olin varmaan pienestä pitäen utelias kuulemaan, mitä aikuiset ihmiset keskenään puhuivat. Samoin sanomalehtien kirjoitukset kiinnostivat pienestä pitäen aina siitä lähtien kun opin lukemaan pian kansakoulun aloittamisen jälkeen. Oli aivan ehdoton juttu, että urheilu-uutiset piti saada lukea aina tarkkaan sanomalehdestä jopa useampaan kertaan. Lisäksi olin kiinnostunut muistakin lehden kirjoituksista. Tästä kaikesta oli myöhemmin suurta hyötyä ylemmillä koululuokilla. 

Taksikuski ja isä keskustelivat autossa tämän pitkän Joensuun matkan aikana ja jostain syystä yksi lause heidän juttelustaan jäi elävästi mieleeni. Taksikuskin ja isän aiheena oli Saimaan kanava. ”Hyvä on sitten venäläisten tulla Saimaan kanavaa pitkin Suomeen.” Tällainen lause jäi pysyvästi ajatuksiini ja se ei ole sieltä minnekään hävinnyt. Jos se olisi sieltä haihtunut pois, niin tätäkään kertomusta en nyt kirjoittaisi! 

Tarkistin google-haulla, mitä kerrotaan Saimaan kanavasta liittyen 1960-lukuun. Sieltä löytyy tieto, jonka mukaan vuonna 1963 Saimaan kanavaa alettiin leventää suurempien laivojen tarpeita vastaavaksi ja laajentamistyöt saatiin valmiiksi 1968. Taksissa käyty keskustelu kertoo osaltaan siitä, miten Venäjän pelko oli silloinkin vallalla Suomessa. Tuollaista sanontaa ei muuten olisi käytetty, vaikka eihän siinä mitään järkeä ollutkaan. 

Mutta tähän päivään peilattuna tämä sama Venäjän pelko ei ole hävinnyt minnekään. Siitä kertovat monet tutkimustulokset, joita ajoittain näyttävästi julkaistaan eri tiedonvälitysvälineissä. Venäjä sitä ja Venäjä tätä, mutta ei koskaan mitään hyvää siltä suunnalta. Näinhän se menee, uskokoon tämän kuka haluaa. Viidenkymmenen vuoden aikana mikään ei ole muuttunut Suomen auringon alla tämän asian suhteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti