Ongintaa ja uutta ihmettä katsomassa

11.1 Ongintaa ja uutta ihmettä katsomassa: Kun minä ja veljeni olimme alle 10-vuotiaita, niin kesäaikaan äitimme halusi usein sunnuntai-aamuisin viedä meidät ongelle vajaan kahden kilometrin päässä olevalle Laskulammelle. Olihan niitä muitakin lampia lähialueella, mutta tämän lammen rannalla oli mukava, muutaman metrin pituinen laituri, josta oli helppo onkia. 

Laskulampi oli tyypillinen suolampi, niinpä sen rannat olivat turvepohjaisia kuten kaikissa muissa lähialueen lammissa. Tämä melko iso lampi sijaitsi Pehkosten talon lähellä. Itse asiassa lammen päässä oleva laituri oli heidän tekemänsä, mutta sitä saivat muutkin käyttää aivan vapaasti. 

Pehkolaksi tätä taloa kutsuttiin, se oli sellainen vaatimaton pienviljelijätila, jossa oli vain muutama kivikkoinen hehtaari peltoa ja navetassa pari lehmää. Mutta olihan tämä Pehkolan talo edelläkävijä yhdessä asiassa: siellä oli yksi Vihtasuon kylän ensimmäisistä televisioista. Talo oli viihtyisä, mutta pieni kuten moni muu sen ajan talo. Voi vain kuvitella, millainen oli tunnelma pienessä tupakeittiössä ja pienessä huoneessa, kun taloon tuli iltaisin porukkaa monesta eri perheestä katsomaan illan televisio-ohjelmia. Ja näin tapahtui melkein joka ilta. Koska talon väki oli vieraanvaraista, niin vieraille tietenkin keitettiin aina kahvit pullatarjoilua unohtamatta. Se oli sitä todellista kyläyhteisöllisyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä! 

Talossa oli kaksi vähän minua vanhempaa poikaa Pertti ja Pentti. Ja kun televisiota "töllöttämään" tulleiden joukossa oli myös muita lapsia, niin oli selvää, että kesäaikaan me lapset emme jaksaneet olla ahtaissa sisätiloissa tuijottamassa televisioruutua, vaan livahdimme ulos piilosille tai potkimaan palloa. 

Mutta sunnuntaiaamuisin talon ympärillä oli hiljaista, kun äiti ja me pojat tulimme onkivapojen, sangon ja matopurkin kanssa Pehkolan pihapiiriin. Ja kun navetan päädystä kävelimme ojan suuntaisesti runsaan sadan metrin matkan, niin näimme edessämme sinisenä siintävän lammen. Olimme saapuneet paikalle, josta kalasaalis pian narrattaisiin ylös. Jos saimme kymmenen tummanpunertavaa pientä ahventa, niin silloin onkimatka oli täyttänyt odotukset. Särkiä ja tai mitään muuta kalalajia emme koskaan saaneet tästä Laskulammesta johtuen kaiketi veden happamuudesta. 

Ja kun pääsimme kotiin, niin nämä ahvenet äidin toimesta suomustettiin, puhkastiin ja lopuksi äiti tai mummo paistoi ne pannulla voissa. Puhkaseminen on juukalaista kielirikkautta, mitä muualla ei aina ymmärretä. Puhkaseminen tarkoittaa hienommin ilmaistuna kalanperkausta.

Lisää kirjoituksia ja kuvia kotisivultani   http://www.jouninkootut.info/