16.1
Sukua rajan takaa osa 1:
Yli sadan vuoden ajan Suomi oli osa Venäjää. Niinpä nykyisillä
itärajan alueilla 1800-luvulla oli luonnollista, että ihmiset liikkuivat
molempiin ilmansuuntiin itään ja länteen. 1900-luvun alkaessa ennen Joensuu-Nurmes
junaradan valmistumista täältä Nurmeksesta on lähtenyt vain kaksi
merkittävää tietä: itään Repolaan ja etelään Pietariin. Muut
merkittävät tiet ovat olleet lähinnä vesiteitä.
1800-luvulla Vienan
Karjalassa monilla ihmisillä kaupanteko on ollut kuin verissä ja niinpä
sieltä on tullut monia laukkukauppiaita, joita on nimitetty halventavalla
tavalla laukkuryssiksi. Ryssä-nimestä huolimatta he eivät olleet
venäläisiä vaan karjalaisia. Moni nykyinen iso suomalainen kauppiassuku on alun
perin tullut sieltä Karjalasta. Myös minun mummoni isä on tullut sieltä Juukaan
lähelle Pielisen rantamaisemia 1890-luvun alussa.
Kuten edellä olleessa
kirjoituksessa mainitsin, hänen nimensä oli muutettu suomalaiseen muotoon sen
jälkeen kun hän oli tavannut paikallisen neidon Juuan Vuokossa ja mennyt
naimisiin. Hänellä oli ollut sitten pienen pieni kauppa nykyisen Vuokon
kylän alueella. Kuusi lapsista oli jäänyt eloon, lisäksi perimätiedon mukaan
yksi tai kaksi lapsista oli kuollut pienenä. Heidät on haudattu Pyötikön vanhalle
luostarialueelle Pielisen rannalle. Nuorena miehenä pidin venettä siinä
paikassa. Vuodesta 1977 lähtien alueella on ollut ortodoksinen tsasouna.
Venäjältä paenneet
vanhauskoiset ortodoksit olivat aikoinaan perustaneet tämän luostarin. He eivät
olleet hyväksyneet Venäjän kirkon hyväksymiä kreikasta tulleita uusia oppeja
vaan olivat eronneet pääkirkosta muodostaen ilman pappeja toimivan
maallikkoyhteisön. Suomen puolelle näitä ahdistettuja uskovia tuli vain kolmeen
paikkaan: Kuusamoon, Ilomantsiin ja tänne Juuan Vuokkoon.
Koska Juuassa ei tähän aikaan ollut ortodoksista kirkkoa eikä hautausmaata,
niin varmaan sen takia nämä kuolleet lapset on haudattu tähän vanhauskoisten
ortodoksien kalmistoon, koska rajan takaa tullut mummoni isä oli
ortodoksi.
Mummoni oli lapsista
vanhin, lisäksi hänellä oli eloon jääneistä sisaruksista kaksi veljeä ja kolme
siskoa. Veljiä en koskaan tavannut, mutta näitä siskoja näin ollessani
alaluokilla. Sisarusten nimet oli nimetty jännällä tavalla; ne voitiin mieltää
suomalaisina tai venäläisinä niminä. Liekö vanhemmat ajatelleet, että jos ajat
muuttuvat, niin nimet ovat sopivia kaikissa yhteiskunnallisissa muutoksissa?
Jos näin on ollut, niin silloin mukana on ollut melkoista viisautta! On
muistettava, että Suomi oli silloin osa suurta Venäjän suurruhtinaskuntaa.
Ajallisesti siitä on vain vähän yli sata vuotta. jatkuu...
Lisää kirjoituksia ja kuvia kotisivultani http://www.jouninkootut.info/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti