Kuolema läsnä jo ennen syntymää

22.12 Kuolema läsnä jo ennen syntymää: Pystyykö vielä syntymätön ihmisenalku ollessaan äitinsä kohdussa aistimaan äitinsä kautta ulkoista maailmaa, jos ne kohdistuvat äitiin ja etenkin jos ne ovat murheellisia tapahtumia äidille? Itse asiassa en tiedä, mikä on oikea vastaus tällaiseen kysymykseen, vaikka tällainen asia on koskettanut minua kovin läheltä. 

Kerron nyt tästä murheellisesta tapahtumasta, mitä tapahtui seitsemän viikkoa ennen syntymääni Polvijärven Hukkalassa vuonna 1957. Siihen aikaan isäni oli ollut siellä paikallisen osuuskaupan myymälänhoitaja ja äitini vastaavasti toimi postinhoitajana. Vanhemmillani oli 6-vuotias poika, perheen esikoinen, joka oli pian saamassa kaverikseen veljen. Kaupan ja postin edustalla oli maantie ja siihen oli pysähtynyt postiauto. Äitini oli lähtenyt hakemaan postilähetystä ja poika oli mennyt äidin edellä autolle. Hän oli kuitenkin juossut tämän pysähtyneen postiauton edestä tien yli saatuaan postipaketin käteensä. Samanaikaisesti takaa oli tullut henkilöauto , mikä oli törmännyt tietä ylittävään poikaan. 

Tarkempaa tietoa minulla ei ole tästä kohtalokkaasta tapahtumasta. Poika ei kuitenkaan kuollut vielä tässä vaiheessa vaan hänet oli viety ensin kirkonkylälle lääkäriin, joka lähetti hänet edelleen ambulanssilla Joensuun keskussairaalaan. Äitini oli ollut mukana matkassa ja vielä tässä vaiheessa vajaan tunnin matkan aikana poika oli jutellut normaalisti äidin kanssa. Sairaalaan saapumisen jälkeen lääkäri oli havainnut, että loukkaantuneen pojan äiti oli raskaana eikä ollut päästänyt häntä mukaan tutkimushuoneeseen. Äitini kertomuksen mukaan poika oli kertonut lääkärille viimeisinä sanoinaan, että hän saa pian veljen ja heti näiden sanojen jälkeen hän oli mennyt tajuttomaksi. Vähän myöhemmin hän oli kuollut sisäiseen verenvuotoon leikkauspöydälle. 

Kerrotaan, että tämä murheellinen tapahtuma jätti syvät arvet isääni. En koskaan kuullut jo kauan sitten edesmenneen isäni puhuvan pojastaan. Näin veljeni jäi minulle tuntemattomaksi, koska hänestä ei koskaan puhuttu. Tämän lisäksi hänestä oli vain yksi valokuva jossain kansioiden kätköissä. Veljeni hautajaiskuvan saimme vasta kymmenen vuotta sitten eräältä eläkeläiseltä, joka hautajaisten aikaan oli ollut iältään nuorukainen. 

Tämä onnettomuus ehkä vaikutti myös siihen, että alkoholin käyttö oli voimakkaasti läsnä isäni elämässä 2-3 kertaa vuodessa lähes koko elämän ajan. Puhumattomuus piti täyttää juomisella ja kun alkoholi otti vallan, niin sitä kesti kerrallaan yhteen menoon viikon tai kahden viikon ajan. Tällä kaikella oli suuri vaikutus koko perheelle niissä hetkissä samoin kuin myöhempiin elämän vaiheisiin. Kasvaminen viinan käytön varjossa vaikutti paljon myös minun omaan ajatusmaailmaan ja käyttäytymiseen. Oli itsestään selvää jo pienestä pitäen, että aina eläisin raitista elämää ilman alkoholia ja tupakkaa.

Lisäys 1.3.2018 Viime kesäkuussa sain yllättävän soiton tuntemattomalta henkilöltä. Kontiolahdella asuva eläkeläinen Kauko Tiili otti minuun yhteyttä ja kertoi, että hän oli nähnyt tämän auton törmäämisen veljeeni. Oli ollut sunnuntai-iltapäivä, kun Hukkalan kylän nuorisoa oli kokoontunut kaupan läheisyyteen. Kauko oli nähnyt onnettomuuden lähietäisyydeltä. Hän pyysi käymään luonaan ja niinpä marraskuussa toteutin lupaukseni ja kävin hänen luonaan. Hän kertoi tämän tapauksen ja kuvasin videolle hänen haastattelunsa. Minulle tämä oli merkittävä hetki. Kiitos Kauko, kun otit yhteyttä ja kutsuit kotiisi! Hän halusi näyttää minulle myös Kontiorannan entisen varuskunta-alueen ja sen läheisyydessä olevan ampumahiihtostadionin. Kummassakaan paikassa en ollut aiemmin käynyt.